Dave Lindholm toivoo keikkaraideriinsa kahvia ja tupakkaa

Kesäfestivaalien ruokatarjonta vaihtelee aina pakastevihanneksista sekä väljähtyneestä muovituoppikaljasta Michelin-tason gurmeeseen ja laatuviineihin.

– Keikkapaikkojen ruokailu on vuosikymmenten aikana muuttunut ainakin 40 000 prosenttia paremmaksi, pitkän linjan rokkari Dave Lindholm summaa.

– Ja se saattaa olla lievästi sanottu, hän lisää.

Aikoinaan muusikoita ei työpaikoillaan ravittu – ja silloin harvoin, kun jotain sai eteensä, oli tyytyminen makkaraan. Nykyään Lindholm ei oikeastaan keikoilla syö, mutta hernekeitto maistuu aina.

– Olen syönyt neljänkymmenen keikkavuoden aikana varmaan 1000 litraa hernekeittoa ja se maistuu edelleen. Maku ei ole vuosien saatossa muuttunut.

Bluesia laineilla

Nyt Lindholm on saapunut Etelä-Karjalaan, jossa hän esiintyy yhdessä Heikki Silvennoisen ja Pepe Alhqvistin kanssa. Kyseessä on Imatra Big Band Festival, joka juhlii tänä kesänä kolmekymmentävuotista taivaltaan. Festivaaliin oheistapahtumana järjestettävällä blues-risteilyllä kolmikon muodostama SF-Blues esiintyi ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten.

Sittemmin risteilyt ovat olleet huippusuosittuja, ja tälläkin kertaa noin 190 ihmistä lipui Saimaan laineilla nauttien sekä musiikista että ruoasta.

– Risteilymme ovat saavuttaneet huikean suosion. Liput myydään aina hetkessä loppuun, IBBF:n Sanna Prior vahvistaa.

Varsinaisella paraatipaikalla Imatran keskustassa nähtiin kansainvälisiä tähtiesiintyjiä, kuten Macy Gray.

Gurmeeta kebabien rinnalle

Risteilyn ruokatarjonta ei valitettavasti kirvoittanut kehuja festivaalikansan suusta. Väsähtänyt vihersalaatti ja kermaisella sienikastikkeella kuorrutettu savulohi eivät liiemmin vakuuttaneet festareita ahkerasti koluavaa Sini Nykästä.

Hän tuli mukaan tapahtumaan, koska Lindholm on koko perheen suosikkiartisti ja isän synttärit sattuivat samalle päivälle.

– Festareiden ruokatarjonta vaihtelee. Onneksi perinteisten kebabien ja kiinalaisten rinnalle on nousemassa lähi- ja luomuruokaa, Nykänen sanoo.

Tänä kesänä takana ovat jo Tuska sekä Garden Party. Imatralta matka jatkui kohti Pohjoismaiden vanhinta musafestaria, Ruisrockia. Hän aikoo vierailla myös Ilosaaressa ja Flowssa. Ruisrockissa Nykästä ilahdutti, että tapahtuman nettisivuilta sai ennakkoon tietoa tulevasta ruokatarjonnasta.

– Luomuviinit sekä Hans Välimäen Midhill-ravintola menevät luultavasti testiin, hän suunnitteli ennen festaria.

Laatuviiniä vai lämmintä muovituoppikaljaa?

– On plussaa, että seitsemän euroa maksavan lämpimän kaljan sijaan monilla festareilla saa nykyään nauttia viiniä, Nykänen kiittää.

Kasvisruokailijoille festarit saattavat olla pettymys. Nykänen muistaa kauhukokemuksia, jolloin hän bongasi kasviskääryleiden sisältä kanaa, sekä surullisenkuuluisan ”kasvisherkkulautasen”, joka sisälsi riisiä pakastevihanneksilla.

– Rokkaillessa on kiva saada maha täyteen hyvää ruokaa, ja tulevaisuudessa odotankin näkeväni festivaaleilla enemmän sushi- ja tapastyyppistä sapuskaa.

Kahvia ja tupakkaa

Karelialinesin Reetta Juvoselle kesä ravintolalaiva Camillassa on jo viides. Camilla on vanha ranskalainen jokilaiva, jossa keittiötilat ovat Juvosen mukaan ”paremmat ja isommat kuin monessa maissa sijaitsevassa ravintolassa.” Hän kertoo lounaan valmistuvan noin 160:lle ruokailijalle kahden kokin voimin.

Lindholm maistoi laivan antimista lohta, ja kala on solidaarisen miehen mielestä kuulemma aina hyvää.

– Olen vähään tyytyväinen. Keikkaraideriin tilaan yleensä vain kahvia ja soodaa – niin ja röökiä, jos sitä sattuu olemaan, karismaattinen rokkikukko kertoo.

Parhaaseen festarimättöön Lindholm törmäsi aikoinaan Kanadassa, jossa hän poppoineen esiintyi keskelle peltoa kyhätyllä alkeellisella lavalla. Paikan päälle ajettiin ”kuusi tuntia Torontosta johonkin.”

– Meitä varoitettiin, että älkää ottako huikkaa mistään avatuista puteleista, koska niissä voi olla mitä vaan. Sitten löysimme tyypin, joka näytti asuneen luolassa koko elämänsä – ja saimme häneltä aivan uskomattoman hyvää kasvispöperöä! Emme tosin edelleenkään tiedä, mitä se oli.